Alkuperäisheimojen kymmenen käskyä 4/10

Tämän viikon käsky viestii unohduksesta, jossa elämme. Rauha on meissä sisäsyntyistä. Se on sidoksissa ajatukseen, että olemme yhtä koko luomakunnan kanssa. Missä vaiheessa ihminen on astunut sivuun tästä tiedosta ja ryhtynyt valjastamaan luontoa palvelukseensa? Onko ihmisellä oikeus siihen? 

Nykysivilisaation juuret ajoitetaan tällä hetkellä noin 10 000 vuoden päähän. Turkissa sijaitsevan Göbekli Tepen kaivaukset aloitettiin vuonna 1994, pian tämän jälkeen ymmärrettiin, ettei sivilisaation synty olekaan Sumereissa vaan noin 5000 vuotta sitä aikaisemmassa ajassa eli noin vuodessa 9600 ennen ajanlaskun alkua. Minkälaisia ihmiset olivat tuolloin? Kuinka he elivät aikana, jolloin valosaaste ei estänyt öisen taivaan tähdistöä heittämästä kimmeltävää huntuaan heidän ylleen? Oliko tuolloin helpompaa nähdä ihmisen pienuus ja tuntea nöyryys kuin nyt, jolloin avaruus näyttäytyy meille todellisessa loisteessaan enää tietokoneen ruudulta pikseleiden välittämänä? 

Ovatko kiistat ihmisten ja kansojen välillä alkaneet vasta, kun olemme unohtaneet yhteyden toisiimme sekä luontoon? Luonto ei tunne väkivaltaa siinä missä ihminen sitä usein käyttää. Luonto on meidän silmissämme raaka, mutta se on myös oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa elollisen sekä luomakunnan kunnioitusta sekä yhteisten kirjoittamattomien sääntöjen noudattamista. Alkuperäiskansat ovat vuosikausia yrittäneet saada ääntään kuuluviin siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Heidän esivanhemmat muistavat vielä missä tieto sijaitsee, nuorempi polvi on jo hiljalleen sopeutunut nykyoloihin ja unohtanut yhteyden tietoon siinä missä lähes koko läntinen maailmakin.

On aika palauttaa meidän kaikkien muisti. Tällä viikolla on vuorossa neljäs käsky: Etsi ja edusta rauhaa.

”En usko, että sivilisaatiota voi määrittää sen mukaan kuinka korkeita rakennuksia siellä on, vaan paremminkin sen mukaan missä määrin ihmiset ovat oppineet olemaan osa ympäristöä sekä kanssaeläviä.” – Aurinko Karhu, Chippewa-heimo

"Monet chippewa-heimon eli ojibwojen tarinoista kohdistuivat heidän kulttuurisankariinsa ja myyttiseen hahmoonsa Nanabushiin, jonka Manitou oli lähettänyt maan päälle auttamaan kansakuntaa ja opettamaan heille muun muassa inhimillisyyttä ja älykkyyttä. Nanabush esiintyi usein suuren jäniksen muodossa. Hänet nähtiin myös arvaamattomana veijarina ja ilveilijänä, joka käytti humoristisia keinoja saadakseen aikaan uudistuksia."

"Ojibwojen mytologiassa esiintyy myös asibikaashi, hämähäkkinainen, jonka kutomaan verkkoon pahat unet tarttuivat ja hyvät jäivät jäljelle. Nykyään tämä ikivanha ojibwaperinteen jäänne tunnetaan unisiepparin nimellä. Pajupuusta tehty pyöreä tai soikea vanne verkotettiin ja koristeltiin höyhenin. Yksinkertaista taikakalua käytettiin alun perin suodattamaan lasten unia asettamalla se nukkuvan vierelle. Lasten yölliset näyt olivat ojibwoille tärkeitä ja auttoivat heitä valitsemaan sopivat nimet jälkikasvulleen."

Lähde: Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Ojibwayt

Syyskuussa 2023 ilmestyvässä kirjassani Kadotettu tieto - muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä) tutkin mitä ihmiskunnan muistille tapahtui ja kuinka voisimme jälleen saada yhteyden siihen? 

Ensi viikolla on vuorossa viides käsky: Pidä huoli maasta.

Kuva: Rafael Barquero